Kohtalokas peili - osa 2 (ei herkille!)

Anastasiyasta ei kuulunut seuraavana päivänä, joten Hidalgo kumppaneineen päätti ottaa härkää sarvista kiinni ja he ryhtyivät väsäämään yllätystä Anastasiyalle, jahka hän palaa kotiinsa. Talossa ei olla kovinkaan huolissaan madamesta vielä, onhan hän aikaisemminkin järjestänyt ties millaisia kohtauksia ja lähtenyt kävelemään sen jälkeen. Joten Anastasiya, kun palaat, katsohan mitä talolle on tapahtunut!

Tunnistaakohan Anastasiya enää Villa Calaveraa? Toivottavasi hän ei kulje ohitse. Siksipä laitettiin pääkallolippu liehumaan katonrajaan, se toimii myös merkkinä tunkeilijoille, että tänne ei ole tulemista.

Sillä välin toisaalla:

Anastasiya oli lähtenyt raivon vallassa ulos ja käveli läheiseen merenrantaan pohdiskelemaan tunteitaan Hidalgoa kohtaan. Vaikka Anastasiyan mielestä Hidalgo on täysi poropeukalo ja on yksin hänen syytä, että arvokas peili meni rikki, ei hän voinut kiistää, että Hidalgo on myös hänen elämänsä mies. Se ainoa ihminen maailmassa, jonka kanssa jakaa arki.  Anastasiya alkoi harmittelemaan Hidalgon syliin heittämäänsä koruaan ja nappasi povensa uumenista varakorun, jonka laittoi kaulaansa. Hänen tulee näyttää aina edustavalta, oli sitten mikä tahansa! Anastasiyaa alkoi painostamaan ja päätti lähteä kotiinsa vasta aamulla, nyt hän ei sietäisi nähdä miestään! Ja mitä täällä merenrannalla voisi muka tapahtua? Kaunis tähtitaivas ja leuto sää. Hän nukahti trooppisen metsän katveeseen puuhun nojaten.

Aamu kun sarasti, Anastasiya havahtui kummalliseen kahinaan ja siihen, kuin joku tai jokin olisi tuijottanut häntä. Taivas synkkeni. Hän avasi silmät ja...

IIIIK!

La Serpent Albina!! Hirmuinen merikäärme!

"Ei, ei, älä syö minua!", Aneli Anastasiya. Mutta kun luonto on nälkäinen, luonto ottaa sen minkä se haluaa ja tarvitsee. Kukaan ihminen ei kykene taistelemaan sitä vastaan.

Alkoi hirmuinen kamppailu La Serpent Albinaa vastaan - legendaarinen ja kaikkien pelkäämä merikäärme, jonka kita on luonut seudulle paljon leskinaisia.

Anastasiya joutui taipumaan häntä vahvemman tahtoon eikä hän enää nähnyt päivänvaloa. Jäljelle jäi vain taistelussa irronneet korut ja silmälappu, sekä merikäärmeen raskas vana valkoisessa rantahiekassa joka johti takaisin turkoosiin veteen.